Otavan Opiston verkkosivuilla 24.11.2017 julkaistu juttu itentiteetti-ilmiökurssilta, kirjoittaja Jenni Linturi.
Syyslukukauden ensimmäisessä ilmiössä käsiteltiin identiteettiä. Ilmiökurssia ohjasivat Anne Rongas ja Tiina Liimatainen. Ilmiöön osallistui 11 opiskelijaa. Lopputöissä käsiteltiin niin äitiyden ja ammatinvaihdoksen vaikutusta identiteettiin kuin identiteetin ilmenemistä eri ikävaiheissa käytettyjen juhlavaatteiden kautta.
Ilmiöopintoihin ensimmäistä kertaa osallistuvien Nea- Mari Jaatisen ja Saara Limnellin sekä ilmiökonkari Jussi Suomisen mieliin identiteetti-ilmiöön osallistuminen jätti positiivisen muiston.
Ilmiöopiskelusta suuntaa opintoihin
Ilmiöopintoihin on yhtä monta tietä kuin opiskelijaa. Näin myös identiteetti-ilmiössä. Jaatinen päätyi opintokokonaisuuteen opettajan suosituksen takia kun taas Limnellin identiteetti-ilmiöön toi mielenkiintoinen aihe.
Haluan opiskella psykologiaa ja identiteetti on iso osa sitä, hän toteaa.
Toisin kuin Jaatisella ja Limnellillä Suomisella oli tarkka käsitys ilmiöopiskelusta etukäteen, sillä hän oli osallistunut aiemmin Myytit ja mytologia –ilmiöön. Sysäyksen ilmiöopiskeluun antoi Tarja Varpasen vetämä luovan kirjoittamisen tori.
Torilla Tarja kertoi minulle Myytit ja mytologia- ilmiöstä ja ehdotti, että voisin osallistua siihen. Päätin sitten osallistua siihen kokeilumielessä ilman sen kummempia tavoitteita.
Suomisen tapauksessa osallistuminen ilmiöön kannatti, sillä Myytit ja mytologia- ilmiö antoi sysäyksen, joka johti identiteetti-ilmiöön osallistumiseen.
Ilmiöt tuovat vapautta opiskeluun
Vaikka tie ilmiöopintoihin on jokaisella oma, on yksi asia, josta Limnell, Jaatinen ja Suominen ovat yhtä mieltä: Ilmiöissä opiskelu tuo opintoihin vapautta ja luovuutta. Kun oppiaineiden rajat eivät rajoita opiskelua, itseään on helpompi toteuttaa.
Hampaat irvessä ei ole pakko puurtaa esseen eteen aiheesta, joka ei vähääkään kiinnosta, Limnell toteaa. – Aiheen voi valita itse oman mielenkiinnon mukaan ja työstää sitä juuri niin laajasti kuin itse haluaa.
Parhaimmillaan vapaus tuottaa näkökulmien runsautta ja ilmiössä tulee oppineeksi kuin huomaamattaan asioita, joita ei ole lähtökohtaisesti ryhtynyt opiskelemaan.
Kun muut käsittelevät aihetta eri näkökulmasta saa asiasta laajan tietämyksen ilman että itse täytyy tehdä töitä niin valtavasti, Limnell kertoo.
Vapaus tuo vastuuta
Vaikka vapaus on Suomisesta, Limnellistä ja Jaatisesta ilmiöopiskelun suola, eivät he kiistä sitä, etteikö vapaus välillä myös ahdistaisi. Vapaus valita tuo paitsi vastuuta vie myös aikaa. Vapaus vaatii opiskelijalta nimittäin kykyä tehdä omia päätöksiä.
Haastavinta on tuotoksen aiheen rajaaminen ja aikataulussa pysyminen, Suominen kertoo. – Haastavaa on myös tiedon etsiminen ja suodattaminen. Tietoa joutuu etsimään monesta eri lähteestä ja eri aihepiireistä.
Erityisen paljon vastuunkantoa Limnellin mielestä tarvitaan kunkin ilmiön alkumetreillä.
Haastavinta ilmiötyössä on alkuun pääseminen, hän kertoo. – Se mielenkiintoisen aiheen valinta ja se minkälaisen työn haluaa tehdä.
Motivaatiota etsimässä
Joskus aloittamisen vaikeus on jopa niin suuri, että osallistumista joutuu harkitsemaan pitkään.
Ennen minusta tuntui, ettei minulla ole aikaa ilmiöpohjaiseen oppimiseen ja että osallistuminen ilmiöpohjaiseen oppimiseen saattaisi hidastaa opintojani, Suominen toteaa.
Suominen löysi kuitenkin rohkeuden osallistua ilmiöön, ja motivaation. Toisin kuin tavallisilla kursseilla motivaatioksi ei noussut nopeus ja helppous vaan itse oppisisältö.
Ilmiökursseilla, joilla olen ollut mukana, on ollut enemmän ja syvällisempää keskustelua kuin muilla kursseilla. Kursseilla ei ole ollut niin paljon arvioitavia tehtäviä kuin muilla nettilukion kursseilla ja tehtävät ovat olleet erilaisia.
Vaikka alkuun pääseminen ja oman motivaation löytäminen voi olla vaikeaa, sen ylläpito onkin Suomisen mielestä helppoa.
Opiskelumotivaatio ilmiöpohjaisessa oppimisessa on paljon korkeammalla kuin muissa opiskelumuodoissa.
Ilmiöissä kukaan ei jää yksin
Vaikka vapaus tuottaa välillä työtä eikä täysin ilman ahdistusta aina selviä, Suominen, Limnell ja Jaatinen ovat tyytyväisiä saamaansa tuen määrään.
Aluksi ihmettelin ilmiöön kuuluvien verkkotapaamisien runsautta, mutta ne olivatkin todella tarpeen, varsinkin alussa.
Kohtaamisten ei aina tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä, vaan läsnäolo ja osallisuus syntyy pienistä yhteisistä tapahtumista. Limnell esimerkiksi mainitsee isoksi plussaksi lyhyet teemaan sidotut luennot.
Tapahtumissa ja kohtaamisissa tutustuu myös muihin ilmiöopiskelijoihin. Suominen mainitsee vertaistuen yhdeksi ilmiöopiskelun hyviksi puoliksi. Toisin kuin ryhmäkursseilla ja non stop- kursseilla ilmiöopinnoissa suhde muihin opiskelijoihin muodostuu läheiseksi.
Lisää tilaa ilmiöille
Niin Suomisen, Limnellin kuin Jaatisenkin kokemus identiteetti-ilmiöstä ja ilmiöopiskelusta ylipäätään on positiivinen.
Suominen ja Jaatinen aikovat osallistua tuleviin ilmiöihin. Limnellin kohdalla aineopiskelijaksi siirtyminen rajaa tulevaisuudessa ilmiöopiskelun pois. Limnel voi aineopiskelijaksi siirryttyään edelleen osallistua ilmiöihin, mutta jos hän haluaa osallistumisesta virallisen arvioinnin ja kurssimerkinnän todistukseen, on hänen maksettava niistä.
Siirryin juuri aineopiskelijaksi, joten seuraava ilmiön ilmiökurssisuorituksen saaminen olisi minulle maksullista, hän toteaa. – Tykästyin ilmiöopiskeluun ja mielelläni lähtisin uudestaankin mukaan, mutta en ole valmis maksamaan kurssimerkinnästä.
Kaikki kolme toivovat, että ilmiöopiskelu lisääntyy tulevaisuudessa.
Toivottavasti ilmiöpohjainen ja oppiainerajat ylittävä oppiminen yleistyy opiskelussa. Suominen toteaa. – Ilmiöpohjainen oppiminen on todellinen innovaatio ja todella mukava ja tehokas tapa oppia asioita.
Tietoa tulevista ilmiöistä löytyy osoitteesta http://ilmiopohjaisuus.ning.com. Tämän jutun puffi löytyy myös Nettilukion opiskelijatutorin blogista.
Identiteetti-ilmiö 